No nyt ollaan sitten kotiuduttu Upparista, suoritin kirjurina 6kk palveluksen. Parhaimmillaan ihan mielenkiintoista mutta silti aikamoinen pahan mielen paikka. Todella paljon porukkaa joka halvan itsekorostuksen vuoksi tarttuu jokaiseen tilaisuuteen aukoa päätään, puhua paskaa selän takana, jne, jne...
Kirjurin homma oli myöskin ehkä tylsintä & turhinta koko paikassa riviesarin tehtäviä (tai pikemminkin niiden puutetta) lukuunottamatta. P-kauden jälkeen ei tarvinnut pariin kuukauteen tehdä paljoa muuta kuin herätä aamulla, tehdä komppanian vahvuusilmoitus ja sitten vapaa-ajan alkamista odotellessa kirjoittaa puhtaaksi pari varusteiden häviämisilmoitusta ja/tai komennustodistusta. Minulle annettiin kylläkin alkuun kokonaan oma tupa kirjurin toimiston vierestä.
Loppuvuodesta joku keksi sitten siirtää minut esareitten tupaan toiseen yksikköön, ja porukka siellä oli enimmäkseen sitä luokkaa että olisin useimmiten halunnut pystyä sulkemaan sen pois kokemukseni piiristä niinkuin suljetaan TV josta tulee surkeaa ohjelmaa. Alikessu oli yllättävän asiallinen mutta aika gonahtanut eikä saanut kuria silmille hyppiviin esareihin. Kasarmilla mm haahuiltiin vapaasti käytävillä hiljaisuuden aikana ja muutenkin meininki toi mieleen Rooman rappion.
Positiivinen kohokohta oli syksyn rannikkotaisteluharjoituksen loppuosa Hästebyssä Hangon lähellä. En tosin siinäkään kertaakaan edes päässyt näkemään yhtään Keltaisen valtion soturia, vaikka suojaamallemme komentopaikalle joitain kertoja hyökättiinkin. Paradoksaalisesti myös P-kausi jäi mieleeni aika positiivisesti sävyttyneenä ajanjaksona äksön-painotteisuutensa vuoksi.
Kirjurin homma oli myöskin ehkä tylsintä & turhinta koko paikassa riviesarin tehtäviä (tai pikemminkin niiden puutetta) lukuunottamatta. P-kauden jälkeen ei tarvinnut pariin kuukauteen tehdä paljoa muuta kuin herätä aamulla, tehdä komppanian vahvuusilmoitus ja sitten vapaa-ajan alkamista odotellessa kirjoittaa puhtaaksi pari varusteiden häviämisilmoitusta ja/tai komennustodistusta. Minulle annettiin kylläkin alkuun kokonaan oma tupa kirjurin toimiston vierestä.

Positiivinen kohokohta oli syksyn rannikkotaisteluharjoituksen loppuosa Hästebyssä Hangon lähellä. En tosin siinäkään kertaakaan edes päässyt näkemään yhtään Keltaisen valtion soturia, vaikka suojaamallemme komentopaikalle joitain kertoja hyökättiinkin. Paradoksaalisesti myös P-kausi jäi mieleeni aika positiivisesti sävyttyneenä ajanjaksona äksön-painotteisuutensa vuoksi.
Comment