Res alik imee. Hauskinta intissä: Yksikköupseeri, joka soitti varmaan joka toisen puhelun väärään numeroon. Se soitti minullekin kännykkään pari kertaa nelisen kuukautta kotiutumisen jälkeen , epäilen että sillä oli se numero jäänyt pikavalintaan (olin sen toimisto-AU) Rovajärvellä käyttämäänsä puhelimeen...
Aivo: Tarkennuksena Jejen sanomaan, se ohjelma ei virallisesti kyllä muutu yhtään rauhallisemmaksi (tai ei sillä että minä asiasta tietäisin kun olin koko armeijauran P-kauden jälkeen aukkiyksikössä). Siinä vain oppii käyttämään tehokkaammin hyväkseen huilaushetket, ennakoimaan mitä varustusta milloinkin tarvitaan, jne.. ja, no, iltaohjelma kassulla saattaa kyllä vähentyä verrattuna P-kauteen, mutta metsässähän tulee oltua sitten sitäkin enemmän.
Intti on kyllä siitä ihmeellinen paikka että siellä oppii tuosta ihmismielen toiminnasta jotain mitä ei muuten ihan ehkä ymmärtäisi. Esimerkiksi sen, että jos on kylmä, märkä, silloin tällöin nälkäinen (mutta toivottavasti ei janoinen), saa tuurilla yhteensä kaksi tuntia unta per vuorokausi (pätkissä, surkeilla alustoilla), pimeässä metsässä, ja joutuu vähän väliä sykkimään... se ei tunnu missään. Tai, no, on se ärsyttävää, mutta siinä pääsee sellaiseen mielentilaan että siinä ei turhaan mieti kovin syvällisiä, ja kun viestilinjan harjoitukset vielä olivat niin lyhyitä, niistä ei ole kyllä jäänyt juurikaan vitutusta pyörimään mieleen...
... Vaan annapa olla kun oli kaksi viikkoa Rovajärvellä esikunnassa - yöt pehmeämmmässä sängyssä kuin kassulla, samoin ateriat tuhdimmat ja maukkaammat, ajankäyttö vapaampaa, hommia vähemmän, sotku ~suoraan vieressä... ja kolmen päivän jälkeen armoton vitutus päällä jatkuvasti. Kaveriseurana (öer, komennossani) oli syömishäiriöinen kirjuri jonka nauru kuulosti pokasahalta ja kaksi paskoja sanoituksia rustaavaa metalheadia (joista kumpikaan ei ollut aiempi tuttu eikä kovin tutuksi tullutkaan), sotkun TV:stä taisi tulla jääkiekkoa tai jotain (en edes muista oikeasti että mitä, en katsonut), kirjastoa ei lähimaillakaan, lomaan aivan liian pitkä aika, jatkuva kapiaisliikenne... oikeasti tuollaista virikkeetöntä olotilaa ja sosiaalisia vaateita on vaikeampi kestää kuin ruumiillista rasitusta.
Aivo: Tarkennuksena Jejen sanomaan, se ohjelma ei virallisesti kyllä muutu yhtään rauhallisemmaksi (tai ei sillä että minä asiasta tietäisin kun olin koko armeijauran P-kauden jälkeen aukkiyksikössä). Siinä vain oppii käyttämään tehokkaammin hyväkseen huilaushetket, ennakoimaan mitä varustusta milloinkin tarvitaan, jne.. ja, no, iltaohjelma kassulla saattaa kyllä vähentyä verrattuna P-kauteen, mutta metsässähän tulee oltua sitten sitäkin enemmän.
Intti on kyllä siitä ihmeellinen paikka että siellä oppii tuosta ihmismielen toiminnasta jotain mitä ei muuten ihan ehkä ymmärtäisi. Esimerkiksi sen, että jos on kylmä, märkä, silloin tällöin nälkäinen (mutta toivottavasti ei janoinen), saa tuurilla yhteensä kaksi tuntia unta per vuorokausi (pätkissä, surkeilla alustoilla), pimeässä metsässä, ja joutuu vähän väliä sykkimään... se ei tunnu missään. Tai, no, on se ärsyttävää, mutta siinä pääsee sellaiseen mielentilaan että siinä ei turhaan mieti kovin syvällisiä, ja kun viestilinjan harjoitukset vielä olivat niin lyhyitä, niistä ei ole kyllä jäänyt juurikaan vitutusta pyörimään mieleen...
... Vaan annapa olla kun oli kaksi viikkoa Rovajärvellä esikunnassa - yöt pehmeämmmässä sängyssä kuin kassulla, samoin ateriat tuhdimmat ja maukkaammat, ajankäyttö vapaampaa, hommia vähemmän, sotku ~suoraan vieressä... ja kolmen päivän jälkeen armoton vitutus päällä jatkuvasti. Kaveriseurana (öer, komennossani) oli syömishäiriöinen kirjuri jonka nauru kuulosti pokasahalta ja kaksi paskoja sanoituksia rustaavaa metalheadia (joista kumpikaan ei ollut aiempi tuttu eikä kovin tutuksi tullutkaan), sotkun TV:stä taisi tulla jääkiekkoa tai jotain (en edes muista oikeasti että mitä, en katsonut), kirjastoa ei lähimaillakaan, lomaan aivan liian pitkä aika, jatkuva kapiaisliikenne... oikeasti tuollaista virikkeetöntä olotilaa ja sosiaalisia vaateita on vaikeampi kestää kuin ruumiillista rasitusta.
Comment